Maybe I didn't show in every possible way how much I cared

en ymmärrä ihmisiä jotka eka sanoo olevansa niin kaveri ja esittää sellasta , ja sit yhtäkkiä on nii vitun töykee että huhhu. ja sit ei voi kertoa että mikä mättää, onko mussa joku vikana?, enkä mä jaksa selvittää mitään joten oon vaa sit mielummin hiljaa ja annan sen paskan mennä mun läpi,mut se sattuu.

ääÄÄÄä eilen yöl mul oli ni paljo kaikkee ajatuksia pääs joita olis voinu kirjottaa blogiin ja sillee, mut jes , olin hukannu mun mokkulan jonnekki ja nyt aamul se löyty mun meikkilaukusta, whooot? :o.

mua rupes yhes vaihees eile vituttaan. en tajua, mua varmaan pidetään sellasena ihmisenä joka ei suutu vaikka kaadettais pullosta kusta päälle.tai esim mua muka haittais jos mut heitettäis veteen. ehkä eka kerta olisin sillee ihan rento ja niin. mutta vittu jos sitä jatkuu kokoaja nii rupee vituttamaan aika vitusti , ihanku mulle vois tehä kaikki vitun asiat,en tiedä , ärsyttää jo valmiiks. joten tostakaan tuskin tajuaa yhtään mitään .

mä oon tajunnu et mul on yks tosi tosi hyvä kaveri. oon tuntenu sen toosi vähä aikaa , jostai kevättalvesta
mutta se on sellanen ihminen jolle mä puhun ekana kaikista mun asioista ja sanon suoraan mitä oon mieltä sen asioista ja vaikka sanoisin loukkaavan suoraan ni se ei suutu. enkä mäkään sillle kun tiiän että se haluu vaan auttaa. ja mä pidän siitä että mä voin luottaa siihen 100% ne jutut joita juttelen sen kaa ni en tiedä, en ehkä pystyis nii avoimesti jutteleen jonku muun kanssa.
Onha mulla tietysti monia muitaki luotettavia kavereita, mut joihinki mä sit välillä  kyllästyn ja raivostun ja silleen,ja riitojaki on ,mut emt .

mua vituttaa nyt sellaset asiat joita en osaa kirjottaa enkä sanoiks pukee jote moro ._.