keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

plölölööö

Aina ku sut jossain meitsi näkee
Niin tuntuu et ois pakko nappaa veitsi käteen
Ja pistää se vatsaan et tulis ulos perhoset
Jos oot niin rakastunu niin mikset vaan kerro
Et ei tuu onnistuun juttu meidän välillä
Etkö tajuu rusutan hyvästit käsillä
Älä ainakaan anna väärin ymmärtää
Ettei tuntuis tältä vaikket enää tuntuis ystävältä

Sua kelaan joka päivä vaan lisää rakastuen
Ja räjähtää pää, miks vitus saa sua en
Tietä voi, kuljettaispa samaa tietä oi

Taas jälleen kerran rakastuu
Pelkästään tutustuu
Mut en tiedä miltä se tuntuu
Must tuntuu siltä et irti päästä en

Nii moni messis rakkauden lais, jotka Amorin nuolista joskus osuman sai
Mut ei se aina loppuun asti kestä
Se kestää just sen verran ilman yhtään estettä
Ku se on tarkotettu kestämään
Kuhan saan vaan olla kanssas ees tänään
Toinen lähtee seuraan joskus toista tietä
Vaik oisit eri mieltä niin mee pois tieltä
Kurjaa elämää joutuu joskus yksin sietää
Mitä edestpäin tulee, sitä ei voi kukaan tietää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti