lauantai 13. elokuuta 2011

tämä tauti vei järjen vaikka vastaan taistelin.

Väsynyt, mutta ei nukkunut
Nääntynyt, mutta ei murtunut
Tieto on tullut taakaksi, mutta jääneet on tuhannet muut surut
Kuu on taivaalta kuollut, aurinko ei loista pimeään
Kätensä kirjoittaa, äänensä ilmoittaa kolmetoista nimeään
Krusifan salatut portit on avattu, yksin sisälle katselee
Syvälle pimeään astelee, ei kukaan kauemmas mene
Kaikkeus ottaa muodon, valkeus oottaa vuoroo
Pimeys ja onni aloittavat laulun, ankeus johtaa kuoroo
Riisuen ajatuksesi, katselen vartaloasi paljaana
Silmien katse valppaana, hiipien taakses harmaana
Muinainen, entinen, nykyinen, tuleva
Kääntää pään, tuuleen vaan, jäädä ja kuunnel

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti